|
|
Post by Sandra Mäkelä on Mar 5, 2017 8:51:10 GMT
Tallivuorokirja
maalis-toukokuu 2017 Kasasilla tallivuokra maksetaan kuukausittain tekemällä yhden tallivuoron per kalenterikuukausi. Tallivuoroja saa toki tehdä useamminkin mikäli tahtoo ;-) Myös useista tapahtumista kuten valmennuksista ym. maksu suoritetaan tallivuorolla. Tallivuoroja on valittavissa kahta eri sorttia, ja ne löydät täältä: Kasasin tallin yksityistallitoimintaMuistathan, että vain piirrokset ja yli 200 sanaiset kertomukset hyväksytään suoritetuksi maksuksi! Merkitsethän tallivuoromerkintääsi myös tiedon, onko kyse tallivuokran maksusta vai jonkin tapahtuman maksusta  |
|
Aura Ramstedt
New Member
Tartsanin ja Auran suhde kriisissä.
Posts: 14 
|
Post by Aura Ramstedt on Mar 23, 2017 13:29:30 GMT
Aamutalli 23. maaliskuuta 2017.
TALLIVUOKRA MAALISKUULLE YKKÖSKARSINAN TARTSANISTA
Mä olin valehdellut olevani jossain koulutuksessa aamupäivän, ihan vaan siksi, että saisin olla koko sen ajan Läskitartsanin kanssa. Okei, oli mulla kampaaja ja vähän muutakin menoa. Ja hei, älkää vaan ottako musta mallia. Meillä on vähän tällainen liberaalimpi toimistokulttuuri, melkeinpä vaan siksi, ettei kukaan muu ole tarpeeksi hullu tehdäkseen tätä työtä. Musta tuntuu, että mä viimein tiesin miksi mä olin oikeasti valinnut ykköskarsinan Myrtsille. En siksi, että jonkun siloturkkinen kanttura ottaisi kylmää, vaan siksi, että aivan jokainen talliin tulija näkisi heti ensimmäisenä Läskitartsanin bläsin. Traumasta selviäisi ehkä safkakipoille asti, olihan siitä monta nättiä donnaa matkalla. Läskitartsanin kommuunissa aamuvuoro alkoi vasta kahdeksalta, joka oli aika jännä, koska luulin, että tallit tehtiin puolikuudelta. Ehkä ratsupuolella oli vähän lungimpi meno. Tallipiha olin kivan sula, siis sellainen, että muutama varjopaikka oli jäässä ja vaati talven viimeisiä uhreja. Ja mä olin ihan oikeassa avatessani tallin ulko-oven, Läskitartsanilla oli se hapan ilmeensä. Nyt sillä oli korvat vähän luimussa, ja sellainen ilme, kun sillä olisi ummetusta. Kyllä mä tiesin mitä se oli tekemässä, sillä oli etujalka koholla, juuri sen verran, että se voisi potkaista karsinan seinää. Yhyymullaonnälkäoonodottanutkokoyön!
Läskitartsan älä viitsi. Kyllä se viitsi. Miksei mulla voinut olla kivaa, ihan tavallista hevosta? Hasse nuokkui vielä vähän unisena karsinassaan, heinänkorsi harjassaan. Pahvista näkyi vaan perse. Ihan ymmärrettävää, kyllä muakin hävettäisi tuollainen seiniä potkiva lehmä karsinanaapurina. Roo oli ihan okei kopissaan, Donna oli vähän yksinäisen näköinen. Eiköhän joku muuttaisi pian myös kasiin. Mä olin vähän yllättynyt, kun tsiigailin rehuvarastoa, siellä oli ihan sikavähän ruokaa. Ratsutalleilla oli yleensä, ihan oikeasti, ainakin kahdeksan purkkia tai neljä säkkiä per turpa. Nää vetivät Prixiä ja kauraa, paitsi Myrtsi, jolla oli alkukantaisille roduille tarkoitettua laihdutussafkaa. Mä heitin hevosille heinät vähän ennen kahdeksaa, osalla oli vähän isommat heinämäärät, eikä ne varmaan ehtisi imuroida niitä tuntiin. Väkirehut kuppeihin, Läskitartsanille dieettisafkaa, ja aika aamukahville. Mä seikkailin läpi minikeittiön laatikot ja kaapit, kunnes sain kahvin tippumaan. Mikäs sen parempaa kuin kuppi mustaa kahvia ja ihana Läskitartsan, joka fudasi karsinan seinää kiukkuisena, koska sen dieettisafka oli loppu. Ongelmaponi.
Läskitartsanin porukka tarhasi kevätauringossa nakuna, tarha oli sulanut juuri sopivasti, ja Pahvi sukelsi kylmään mahan piehtaroidakseen. Läskitartsan katsoi tätä episodia vähän järkyttyneenä. Tartsanhan ei kierinyt kuin puruilla. Yksinäiset sudet lomineen menivät myös nätisti pihalle. Sinä aamuna opin myös, että sen lisäksi, että Läskitartsan oli tallin epämiellyttävin hevonen oli sillä myös epämiellyttävin karsina siivota.
P.S. Hevosmysteerejä, Hassen karsinasta löytyi ylimääräinen kenkä – mutta sillä oli kaikki neljä popoa jalassa?!
|
|
Irina
New Member
Posts: 7
|
Post by Irina on Apr 3, 2017 19:51:17 GMT
Iltatalli 3.4.2017 - maaliskuun tallivuokra
Kasasin uudenuutukainen tallirakennus humisi tyhjyyttään, kun astelin äidin kanssa talliin. Meidän iltatallivuoro oli sovittu heti viikon alkuun maanantaille, jolloin harmaa pilvimassa painosti mieltä olemassaolollaan. Hiuksensa kömpelösti nutturalle pujottanut äiti kiiruhti rehuvarastoon sekoittelemaan hevosten safkoja, jotta tarvittavat mössöt ehtisivät kunnolla turvota ennen tarjoilua. Menin itse annostelemaan hevosten heiniä, mikä oli helppoa kätevien heinäkassien kanssa. Hyvältä tuoksuva heinä pisteli sormia, koska mulla oli käsien suojana vain ohuet sormikkaat. Aika paljon heinää nuo seittemän heppaa vetää, ei voi muuta sanoa. Heitin heinät karsinoihin ja tsekkasin että juoma-automaatit on puhtaat ja toimii. Äiti kippasi väkirehut kuppeihin ja huikkasi mulle menevänsä viikkaamaan loimien kuivaushuoneessa roikkuvat loimet. Toivottavasti loimien omistajat eivät joudu etsimään loimiaan kovin kauaa..
Minikeittiöstä löytyneiden pipareiden ja mehun voimin lähdimme hakemaan heposia sisälle. Roolla ja Hassella tuntui olevan into piukassa, kun pyörittiin molempien kanssa tallipihalla hetki ennen kuin ne malttoi rauhoittua kulkemaan vieressä ihan vaan kävellen. Risto ja Donna sen sijaan olivat rauhallisuuden malliesimerkkejä lungisti kävellen, mikä tosin tammani kohdalla ei ollut ihmekään. Sillä oli rankka valmennus takana sunnuntailta, jolloin armas valmentajani oli pistänyt mut ja tammaparan paiskimaan töitä ihan kunnolla. Kouluvääntöä parhaimmillaan. Aiemmin päivällä äiti onneksi oli ehtinyt käydä taluttelemassa tammaa kentällä, jotta ei lihakset kipeytyisi. Seuraavaksi vuorossa oli sitten kolme ties missä kieriskellyttä karvakamua, jotka seisoivat sulassa sovussa somassa rivissä portin edessä. Äiti tarjoutui hakemaan ensiksi kaikkein karvaisimman, eli Myrtsin, jonka jälkeen kaksi muuta vähemmän karvaista oli helppo hakea kenenkään jäämättä yksin ulkosalle. Tallissa hevoset kilpailivat kovimman rouskuttajan tittelistä, kun riisuimme ja vaihdoimme tarvittavia loimia. Iltaruokien jako olisi ehkä kannattanut tehdä vasta loimituksien jälkeen, mutta jälkiviisaina ihmisinä otamme tästä opiksi seuraavaa tallivuoroa varten. Keräsin vielä karkealla luudalla suurimmat heinänkorret pois käytävältä, varoen pölyttämästä liikaa. Talliin oli laskeutunut syvä rauha, kun lukitsimme sekä tallin että maneesin ovet lähtiessämme.
//Pahoittelut viiveestä!
|
|
Moona Lund
New Member
en ihan tajua miks pidät mua kauniina
Posts: 12
|
Post by Moona Lund on Apr 8, 2017 20:04:39 GMT
aamutalli, lauantaina 8. huhtikuuta 2017 tallivuokran maksu maaliskuusta
Jos olisin viikko sitten aamutalliin lupautuessani tiennyt, että lähtisin edeltävänä päivänä radalle, en olisi lupautunut. Eilen oli tullut otettua vähän rajummin Annin luona, ja juottaessaan mua känniin tyttö oli vannonut henkensä edestä heittävänsä mut tallille, jotta voitaisiin kärsiä huonoista valinnoista yhdessä. Niinpä vaille seitsemän mä olin repinyt pari tuntia aiemmin nukahtaneen nuoren ylös sängystään, juotin pari kuppia kahvia ja talutin sitten autoon.
"Muista että mä kostan tän sulle vielä", vaaleahiuksinen mutisi ratin takaa ja hiljensi voluumia radion soittaessa Annille liian reipasta kappaletta.
"Tää on kokonaan sun syytä ja et voi kostaa mulle jostain mitä olet itse tehnyt", totesin virne huulillani, jatkaen vielä sitten:
"Mä soitan kunhan mä olen valmis, älä mee nukahtaan!"
Tallin asukkaat odottivat kärsimättöminä aamupöperöitään, ja sytyttäessäni valot käytävälle hevoskansa tuntui kuin heräävän eloon - kuului pauketta, hirnahduksia ja vinkumista. Pyyhkien silmiäni mä kävin hakemassa muutamat ensimmäiset ruokasankot rehuvarastosta ja aloin sitten ruokien jakoon; kuunsirppiotsainen Pahvi tuntui kömpelön ruhonsa kanssa erittäin raivostuttavalta ruokittavalta ja punainen Hasse olisi varmasti voinut tappaa katseellaan vilkuillessaan naapurikarsinoiden asukkaita ruokiensa kimpussa. Nallelle sujautin pari ylimääräistä leivänkannikkaa ruuan sekaan ja painoin vielä suukonkin turvalle ennen vuoron jatkamista.
Eläinten syötyä loimitin tarvittavat ja heitin sitten pihalle, jonka jälkeen odottikin suorastaan oikea lantahelvetti. Muutama tasoittava olisi varmasti auttanut karsinoiden puhdistuksen aiheuttamaan vitutukseen, mutta elossa selvittiin loppupeleissä - aika heikosti kylläkin, jos voisi sanoa. Kaikesta huolimatta kopeista tuli ihan siistejä ja vannottelin käytävää lakaistessani, että seuraavalla kerralla sänky kutsuisi ennen puoltayötä, vaikka Trump tai Obama koittaisi valvottaa - tai pahimmassa tapauksessa Anni koittaisi huijata humalaan. Saisi itse tulla kierimään lannassa krapulaisena jos se juottaminen on niin hauskaa. |
|
|
|
Post by Elviira Kallio on Apr 14, 2017 18:33:17 GMT
Aamutalli 14.4.2017 (vuokranmaksu) Kello oli viittä vaille kahdeksan, kun saavuin hyvän ystäväni Eveliinan kanssa Kasasin pihaan. Se oli halunnut tulla mun mukaan tekemään aamutallia, ja olisin mielelläni luovuttanut vuoron kokonaan sille. Pakko oli kuitenkin jaksaa, ja kaikki negatiiviset fiilikset häipyivät kuitenkin heti tallin oven avatessani, hevosten hiljaiset (tai ei niin hiljaiset kaikkien osalta...) ja unenpöpperöiset hörinät kantautuivat korviini saaden myös hymyn kasvoilleni. Ihan ensimmäiseksi menin tervehtimään Ristoa ja ruuna vastasi vain luimistelemalla ja ymmärsin hevosten olevan nälkäisiä Hassenkin jo kolistellessa karsinan ovea. Tartuimmekin heti Eveliinan kanssa tuumasta toimeen ja heitimme kaikille heinät ja väkirehut karsinoihin. Kun olimme saaneet hevoset loimitettua ja vietyä ulos tihkusateeseen, siivosimme karsinat. Jokainen oli suhteellisen siisti, tai niin ainakin uskottelimme itsellemme jottei urakka tuntuisi niin suurelta. Kaiken kaikkiaan siivoukseen meni aikaa noin 45 minuuttia, vaikka siivosimmekin puoliksi. Lopuksi oli vielä viimeinen silaus, käytävän lakaisu ja vihdoin pääsimme lähtemään kotiin. Kello oli puoli 11, mutta ajattelin silti ottaa kotosalla vielä pienet nokoset ja pitää ehkäpä Ristollakin vapaapäivän. / Suuret pahoittelut, ettei mitään tarinoita ole tullut! Nyt kun on kone puhdistettu viruksista, alkaa vihdoin tulemaan tarinoita Ristonkin päivikseen. |
|
Aura Ramstedt
New Member
Tartsanin ja Auran suhde kriisissä.
Posts: 14
|
Post by Aura Ramstedt on Apr 27, 2017 17:15:29 GMT
Iltatalli 27. huhtikuuta 2017
TALLIVUOKRA HUHTIKUULLE YKKÖSKARSINAN TARTSANISTA
Tää oli taas tätä, koska meidän ruohonjuuribyrokraatit taas olivat kusseet meidän duunit, oli mulla ollut tiimin ja talon päivystyspuhelin. Vuokissa oli roihunnut kerrostalo, mä olin fiksannut kriisimajoitusta ja skriivannut vaikka mistä ja minne. Se oli muuten mun piirissä, mun kadulla jossa oli roihunnut. Oli kuolonuhreja. Stadin vuokrakämppiä, kohta haettaisiin ehkäisevää toimeentulotukea hautajaisiin. Kun mestat oli tyhjennyt, toimiston valot pois päältä, mä olin hengittänyt kerran syvään ja spiidannut niin, että ripsarit oli poskilla. Se oli ihan okei, koska kukaan ei ollut liian vanha itkemään. Ei edes paatunut Aura.
It is what it is.
Onneksi oli hevoset. Ja Läskitartsan. Mä olin tsiigannut matkan ulos dösän fönasta. Satoi, ja mä kelasin taas niitä duunijuttuja jota ei olisi pitänyt. Tallipihassa mä näin Myrtsin. Se seisoi yksin tarhassaan, mutaisena ja tapitti mua juuri niin syyttävästi kuin vain osasi. Sehän oli mun vika, että kaksi donnaa oli liikutettu, ja Myrtsi seisoi yksin tarhassaan. Läskitartsan olisi varmaan viiltänyt ranteensa auki jos olisi jäänyt ihan yksin. Mun psyyke oli jo vähän kyseenalainen, mutta mä näytin Myrtsille keskaria. Se painoi korvat visusti luimuun. Ihan kuin olisi tajunnutkin jotain. Hasse ja Roo, nämä oikeat urheiluhevosjalostuksen tuotteet, olivat jo visusti porteilla. Ei kukaan tässä kelissä halunnut ulkona olla. Paitsi Myrtsi. Olihan se kivikautinen jäänne.
Mä hain Hassen ja Roon ensiksi sisälle, ihan vaan siksi, etten mä kestänyt katsoa niiden kärsimystä. Myrtsi oli huonolla päällä. Tai siis, ihan kuin sitä ei olisi aina jokin kyrpinyt. Kuten se, että mä olin näyttänyt sille keskaria. Jopa Myrtsi tajusi, eikä se yleensä tajunnut näitä asioita, ettei mulla ollut kaikki ihan okei. Ei se mukava tai kiltti ollut, vähemmän ärsyttävä vaan.
Hevosille takinvaihdot, tai niille joilla se kuului helahoitoon. Mä vielä tarkistin, ettei tallinkäytävälle jäänyt yhtäkään heinänkortta. Olin joskus lukenut jostain tallipalosta, ja siitä miten, heinä käytävällä oli tulipaloriski. Tänään oli roihunnut ihan tarpeeksi.
Enkä mä edes söisi grillattua Myrtsiä.
|
|
Irina
New Member
Posts: 7
|
Post by Irina on May 6, 2017 12:07:27 GMT
Aamutalli 6.5.2017 - huhtikuun tallivuokra
Aamu oli lämmin ja rauhallinen, kun talsin kaverini Vilman kanssa aamutalliin. Se oli ollut meillä yötä ja mikä varmaankaan ei ole vaikeaa arvata, ei nukuttuja tunteja ehtinyt kertyä kovin paljoa. Heitin vähintäänkin väsyneenä muutamalle hevoselle kevyet loimet niskaan, sillä ohutkarvaisimmat puoliveriset eivät tuultakaan kestäneet. Tai sitten se ajatus oli vain porautunut meidän puokki-ihmisten mieliin hyvin vahvasti. Etsin katseellani Vilman, joka oli uppoutunut rapsuttelemaan Nallen turpaa kaltereiden välistä. Tyttö ei tiedä juuri mitään hevosista, mutta oli silti ehdottomasti halunnut herätä kanssani seitsemältä ja raahautua zombina tallille. Samalla rehuvaraston ovi kävi ja äiti ilmaantui ruokakippojen kanssa käytävän puolelle. Se alkoi jakelemaan rehuja kärsimättömille kaviokkaille, jotka inahtelivat karsinoissaan ruokaa odottaen. Äiti oli tullut ehkä viisi minuuttia mua ja Vilmaa aikaisemmin, koska meillä oli kestänyt kauemmin kömpiä ulos autosta.
"Kuinka hulluja te hevosihmiset oikeesti ootte kun jaksatte tällasta?" Vilma kysyi naurahtaen, kun se oli hetken lapioinut lantaa Hassen karsinasta.
"Pakko meidän kai vähän hulluja on olla, mutta ei tätä voi jättää tekemättäkään", vastasin samalla siivoten Myrtsin karsinaa. Hetki sitten oltiin viety viimeisetkin hevoset ulos ja talli oli hiljentynyt suorastaan raukeaksi tunnelmaltaan. Ei tätä kaikkea voi kukaan muu kuin aito hevosihminen oikeasti ymmärtää, eikä itse asiassa karsinan siivoaminenkaan hassumpaa ole. Rakkaudesta lajiin, niinhän se meni.
|
|
Moona Lund
New Member
en ihan tajua miks pidät mua kauniina
Posts: 12
|
Post by Moona Lund on May 16, 2017 11:58:53 GMT
iltatalli, tiistaina 2. toukokuuta 2017 tallinvuokran maksu, huhtikuu
Isä soitti kun olin matkalla tallille. Se pääsi lomille ja soitti uuden naisystävänsä puhelimesta jostain Mikkelin keskustasta. Kertoi kuinka se ikävöi mua. Mun kurkkuun noussut pala ei poistunut ennen Ramonan näkemistä, lopetin puhelun lyhyeen todettuani olevani kiireinen. Markus pahoitti varmaan mielensä, mutta uskoi tuon tajuavan että suhteita ei niin vain punottu kasaan uudestaan. Vuodatin muutaman kyyneleen tarhan portilla, nappasin ensimmäisen eteen sattuneen hevosen narun päähän ja omaan koppiinsa, sen jälkeen kuljettaen samalla mallilla myös muut Kasasin asukkaat nauttimaan iltamuonistaan. Mullakin oli nälkä, joten kävin tonkimassa jääkaapista jugurtin - kirjoitin kylmiön oveen pahoittelut ja lupasin korvata maitotuotteen omistajalle uuden samanmoisen, kenen ikinä se sattuikaan olemaan. Ennen elintarvikkeen rosvoamista olin lajitellut hevosten loimet käytävän telineille, ja syötyäni ne löysivät tiensä omille paikoilleen. Käytävän lakaisu sujui verkkaiseen tahtiin ja tunsin tekeväni erityisen tehokasta työtä - mistä lie johtunut, olisinko ollut vain erittäin syvällä ajatuksissa tai tuntenut omatunnon kolkuttelevan porteilla laiskasta tallilla käymisestäni. Syystä huolimatta jokainen heinänkorsi ja ulkoa tullut hiekanjyvänen lensi ulos hevosten valtakunnan keskikäytävältä ja koitin liikkua mahdollisimman varovasti pois tallista, tottakai aamutallin tekijänkin täytyisi tuntien kuluttua todistaa hienosti hoitamaani tehtävää. Sujautettuani Ramonalle vielä muutaman extranamin ja toivotettuani sille hyvät yöt mä lukitsin tallin oven, askelsin laiskanpuoleisesti maneesille ja varmistin myös sen ovien olevan lukossa. Autolle kävellessäni mä päätin ryhdistäytyä tallilla käymisessä ja Nallen kanssa treenaamisessa, olinhan mä romahdukseni myötä laiminlyönyt hevostani hieman. En kovin paljoa mutta treeneistä puuttui se jokin, jota kesää kohti pitäisi lähteä hakemaan takaisin.aamutalli, lauantaina 13. toukokuuta 2017 tallivuokran maksu, toukokuu Nousua tekevän auringon ja hyvin levätyn yön vuoksi mulla oli erittäin hyvä olo, kun saavuin tallille. Ei haitannut se, että lauantaiaamun herätys oli jo ennen kahdeksaa eikä se, että piti jättää Anni nukkumaan. Tai ehkä enemmänkin se, että se sai jäädä nukkumaan kun ei ollut lupautunut mulle hovikuskiksi tällä kertaa (olin kuitenkin päättänyt herättää tytön heti kotiin palattuani, koska jos mä en saanut enää unta, ei saanut kyllä sekään). Kasasin asukkaat päästelivät hevosmaisia ääniä kun mä saavuin talliin ja osa elukoista vaikutti jopa kärsimättömiltä odottaessaan ruokia, esimerkiksi allekirjoittaneen oma kultalihakimpale - mä tyydyin vain toppuuttelemaan niitä ja ruokin hevoset omassa verkkaisessa tahdissani. Kun suurin osa mömmöistä oli hävinnyt kaviollisten kipoista, mä heitin takin tarvitseville sellaisen päälle ja roudasin sitten lapset yksitellen ulkoilemaan - hetki meni ennen siivoustalkoisiin pääsyä, sillä yllättävän monella hevosella oli kevättä rinnassa ja ai että ne sitten innostuivatkin ulos päästessään (ne laiskemmat otukset katsoivat lajitovereitaan kuin hulluja ja kiittelivät varmasti mielessään että on olemassa epänormaaleja yksilöitä, ainakin heiniä jäi enemmän heille tämän vuoksi).
Voin sanoa että myöskään karsinoiden siivous ei tuntunut missään tänään - All Time Lown likapyykki taustamusiikkina mä sain siivottua kopit reippaaseen tahtiin ja olisin voinut jatkaa vielä useammankin karsinan verran hommien tekoa. Ehkä puolen yön aikaan nukahtaminen ja vain limpparin nauttiminen edellisenä iltana olivat osatekijöitä energisyyteeni, mutta käytävän lakaistuani kävin vielä Nallen varusteetkin perusteellisesti läpi tallin edessä, ja kotia pääsin lähtemään vasta yhdentoista maissa - Anni oli jo herännyt ja heitti viesteillä perään, joten koitin imeä paistavasta auringosta iloa siihen ärsytykseen, etten koskaan päässyt toista herättämään. Muuten erittäin hyvä aamutalli, pitäisi ehkä ottaa tavaksi. |
|
