Moona Lund
New Member
en ihan tajua miks pidät mua kauniina
Posts: 12 
|
Post by Moona Lund on Mar 5, 2017 21:19:38 GMT
 6-vuotias torinhevostamma, om. Moona Lund, mahd. mukaan hoitaja haussa RuokintaAamu: Racing Prix 2l, 3kg heinää Päivä: Racing Prix 1l, 2kg heinää Iltapäivä: 2kg heinää Ilta: Racing Prix 1,5l, 3kg heinää Heinät tarjoillaan iltaisin tiheäsilmäisessä heinäverkossa, ahmii muuten. Väkirehut tarjoillaan kostutettuna, ruuan sekaan iltaisin porkkanaa. LoimitusNalle kasvattaa talvisin jonkinmoisen, ihanan pörröisen talvikarvan, joten kevyimmillä talvikeleillä se ei käytä takkia laisinkaan
Säiden sitä vaatiessa ja esimerkiksi alkaen -6 asteen pakkasista se kuitenkin pukeutuu erilaisiin loimiin;
käytettävissä on useita eripaksuisia toppaloimia, tallitoppaa, ulkoiluloimia vuorella ja ilman, yms
Tutustuthan sen loimitukseen tai kysyt, jos olet tallivuorossa!
Muuta huomioitavaaNallen jalat kylmätään ratsastuksen jälkeen noin 15 minuutin ajan, jonka jälkeen paksut patjat ja villapintelit Satulan alla käytetään romaania, vyöhön herkän ihon takia karvapehmuste Tarhataan kaverin kanssa, heinät tarjoiltava erillisiin kasoihin - muuten ajaa kaverit pois heiniltä Ratsastaessa etujalkoihin suojat, esteillä kaikkiin jalkoihin suojat ja bootsit |
|
Moona Lund
New Member
en ihan tajua miks pidät mua kauniina
Posts: 12
|
Post by Moona Lund on Mar 11, 2017 1:12:06 GMT
heikohkoa selittelyä ja flanellipaitoja 10. maaliskuuta 2017 Huokaus lipui mun huulieni välistä samalla kun pyöräytin iphonen ympäri, vilkaisten ruudulle tulleen ilmoituksen. Todettuani sen ei odottamakseni mä pyöräytin silmiäni erittäin teatraalisesti, vaikkei kukaan sitä ollutkaan näkemässä. Käsi ojentautui täynnä olevan kahvikupin rivalle samalla kun mä paransin asentoani pöydän ääressä. "Hei, Moona, mitä sä teet?" mä säpsähdin kuullessani naisäänen, ja luojan kiitos kahvikuppi oli jo ennen sitä laskettu takaisin pöydälle. "Ai sori mä en kuullu sun tulevan", totesin Sandralle, joka seisoi ratsastustamineissaan pöydän vieressä. "Vaikka mä moikkasin sulle?" vaaleahiuksinen asettui istumaan nelipaikkaisen pöydän toiselle puolelle, asetellen ratsastushanskansa siististi päällekkäin. Sen jälkeen tallinpitäjä katsoi mua kysyvästi, ja tottakai, kuten mun luonteeseen kuului, onnistuin änkyttämään jotain erittäin läpinäkyvää vastaukseksi: "Niin tota, mä ajattelen, tiedäthän sä, kun ajattelee paljon, korvat menee lukkoon ja sitä rataa." Nauraisin jos mä en olis mä, eli jos joku nyt vastaisi mulle noin. "Okei, jännää. Mä aattelin tulla vaan varmistamaan sulta, että sä et nyt sit lähde meidän mukaan maneesille?" Mulla meni hetki tajuta, mistä me puhuttiin, kunnes mun mieleeni palautui ehkä varttitunti sitten käyty keskustelu siitä, kuinka Sandra oli menossa Roon kanssa jollekin lähimaneesille treenaamaan. Puistelin päätäni ja mutisin huulteni välistä, että mä olin jo suunnitellut mulle ja Nallelle muita juttuja tälle päivälle. Tosiasiassa mua ei kiinnostanut tänään ihmisseura, enkä halunnut vielä pilata mun välejä Nallen uuden tallin pitäjään vain oman vittumaisuuteni takia. Eikä mua olis edes vituttanut, jos eräs henkilö, kutsutaan vaikka mun tyttöystäväksi, olisi ilmoittanut itsestään. Oli hänen tapaistaan jättää ilmoittamatta, ja niin mun tapaistani välittää suhteen aiheuttama paha olo ja vitutus ulospäin ärsyyntymällä kaikkeen ympärillä olevaan, liikkuvaan ja liikkumattomaan. Seinää vasten oleva sohvakin naljaili mulle pienessä olemattomassa mielessään. "Okei, no me sitten mennäänkin tästä. Nähdään!" Sandra alkoi tekemään lähtöä, nappasi hansikkaat pöydältä ja nousi reippaasti ylös. "Juu nähdään", huikkasin tallinpitäjän perään ja katsoin tuon poistuvan taukotilasta. Kuuntelin tallipihalta kuuluvia ääniä, ja kun olin varma, että olin kuullut Sandran äiteineen ja trailereineen poistuvan pihasta, nousin tuolilta ja hörppäsin kahvit yhdellä kulauksella loppuun.
"Mä meinasin ettei tehtäis mitään kovin kummoista tänään. Niin, mitä sanot, mitä? Olisko se okei jos otettais rennommin?" Ramona kuunteli mun puhelua korvat lörpöttäen, kun harjasin sen kaulaa. Käytävälle sidottu tamma seisoi nätisti paikallaan ja karsinan oven vieressä oleva harjaämpäri ammotti tyhjyyttään, harjojen levätessä siistissä rykelmässä sen vieressä lattialla - neiti kun oli aina kovin kiinnostunut harjoistaan, enkä mä tänään jaksanut korjata sen jälkiä heti. Tottakai ne olis pitänyt ja olin siitä joskus vanhalla tallilla kuullutkin, mutta tällä hetkellä, kun tallilla ei kukaan muu ollut, mua ei edes huolettanut jäädä kiinni moisesta rikkeestä.
Saatuani Nallen harjattua mä hain sille varusteet, heitin satulan selkään ja ohjat kaulalle. Suojien kohdalla tumma hevonen kiukutteli, mutta jäi lopulta alakynteen. Puettuani itselleni kypärän me oltiin yhtä valmiita kuin sotaratsukot tulikentälle. Paitsi että Ramona ei tosiaankaan olisi selvinnyt missään tulitantereella, olisi paennut ensimmäistä natsitankkia ja juossut kuin viimeistä päivää kasvattajansa luo, mamman selän taakse piiloon. Ei sillä että musta itsestä olisi ollut sotilaaksi.
Torinhevostamma liikkui mun alla reippaasti askeltaen ja taipui nätisti, kun pyysin sitä ympyrälle. Lumisella kentällä ei kauheasti mitään uskaltanut tehdä, mutta kaikki mahdolliset tehtävät me koluttiin läpi pariinkin otteeseen. Nalle lumi ei tosin estellyt ja se olisi lisännyt vauhtia ja tehtävien vaativuutta heti, jos olisi itse saanut päättää. Mä koitin kuitenkin ihan meidän omaksi parhaaksemme pysytellä rauhallisessa tahdissa ja helpoissa tehtävissä. Vaikka treenaamaankin pitäisi päästä, mehän startattaisiin ensimmäisissä kisoissakin jo maaliskuun 19. päivä. Eihän se mikään kovin kummoinen juttu ollut ja luokkakin helppoa C:tä, mutta aina löytyisi petrattavaa. Vaikka kaikki olivat sanoneet ettei ekojen kisojen häviäminen mikään suuri pettymys ollut, ja enemmänkin rutiiniin totuttamista, kiinnosti mua kuitenkin edes yrittää. Eihän me leikkimään lähdetty missään vaiheessa ja ruusukekkin siitä todisteena kelpais.
Viimeiset ravipätkät otettuani annoin Ramonalle pidempää ohjaa ja kunnon taputukset. Neiti otti kehut ja kiitokset vastaan pärskähdyksin ja oli jo venyttämässä kaulaansa, kun pihaan kaarsi auto, perässään traileria vetäen. Nalle höristi korviaan ja otti selkeästi jännittyneemmän moodin päälle, myös mun valpastuessa hieman selässä - ihan kaiken varalta, jos hevonen vaikka päättäisi pinkoa pelottavaa hevossyöjätraileria karkuun tai jotain. Me seurattiin päätyvoltilta Sandran ja tuon äidin purkautumista autosta, ja kun tallinpitäjä kaiveli trailerista valkean ratsunsa Roon, oli Nalle jo hirnumassa rakkaudentunnustuksiaan hurmaavalle ruunalle. Roo vastasi samalla mitalla pötkylälleni, muttei kiinnittänyt sen enempää Ramonan hirnuihin huomiota tullessaan talutetuksi tallin suuntaan.
"Älä suotta huuda sen perään, moukka mikä moukka", naurahdin neidille ja patistin tuon sitten takaisin liikkeelle, ohjaten hevosen kiertämään taas koko kenttää. Lopulta käpöstely riitti tältä päivältä ja hyppäsin selästä alas, nostin jalustimet ja siirryin sisätiloihin tumma hevonen perässäni kulkien.
Harjasin Ramonaa pitkin ja rauhallisin vedoin käytävällä, ja tamma tuntui nauttivan joka liikkeestä. Se roikotti kaulaansa niin paljon kuin narut vain sen antoivat, ja takanenkin oli noussut lepoasentoon. Vaihtaessani puolelta toiselle puhelin paksun untuvatakin taskussa värisi, ja sujautin harjan vasten kehoani käsivarren varaan. Ihme ja kumma, viestit eivät olleet tietenkään siltä henkilöltä keneltä niitä odotin - silti mä kiinnostuin niiden sisällöstä ja avasinkin whatsappin.
Anni 🙈: Tää voi nyt tulla ihan puun takaa ja tuleekin, mut kelasin kysyy jos oisit halunnu tulla käymään tänää? 😁 Mun piti juhlii tänään frendin kans mut siihen iski joku tauti, ja hirveesti juomaa ilman juojaa... 🙄
Moona: No itseasiassa voisin tullakkin! 🙄 Oon täl hetkel tallil mut tuun vaikka sen jälkee.
Anni 🙈: Juu, ilmottele sit ni tuun avaa alaoven 🙄🙄
Hymyssä suin mä jatkoin tamman sukimista. Me ei tunnettu Annin kanssa kovinkaan hyvin, oltiin tavattu kerran mun hyvän kaverin juhlissa ja juteltu illan mittaan sen verran että numerot tuli vaihdettua. Sen jälkeen me oltiin viestitelty jonkun verran ja jos ihan rehellisiä oltiin, olin itekkin miettinyt jo jonkin aikaa jos mä pyytäisin sitä käymään tai jotain. Ainakin ensimmäisen tapaamisen kautta tytöstä oli jääny erittäin hyvä maku. Se oli pukeutunut poikamaisesti valkosiniseen flanellipaitaan ja lököttäviin farkkuihin ja sen vaaleat, olkapäille olevat hiukset oli jemmattu pipon alle. Se oli näyttäny sinisine silmineen erittäin hyvältä suhteessa olevan ihmisen silmin.
"Sä näytät tosi hyväntuuliselta, ajatteluko siihen johti?" Sandra ilmestyi varustehuoneesta loimi sylissään ja naurahdin pienesti tuon lausahdukselle.
"No ei suoranaisesti. Tai ehkä vähän. En mä tiedä, sori ei oikeen suju tää puheen tuottaminen tänään", totesin naiselle ja tuo kommentoi 'eiköhän meillä kaikilla oo sellasia päiviä', kadoten Roon karsinalle. Mä rapsuttelin Ramonaa korvan takaa ja painoin suukon hevosen poskelle, mutisten hiljaa tuolle (en tiedä meneekö nolosta, jos Sandra olis kuullut mun päivittelevän tammalleni kaikki mun elämän tapahtumat):
"Haluisitsä porkkanan, niin, mami onkin taas ihan hyvällä tuulella. Vaikka se yks idiootti osaskin ärsyttää. Mut nyt mä unohdan hetkeks sen moukan, kun sullakin on ollut sydänsuruja Roon kanssa. Miten me onnistutaankin törmäämään aina tuommosiin..." |
|
|
|
Post by oovfaro on Oct 31, 2019 23:40:57 GMT
|
|
|
|
Post by LloydPab on Nov 6, 2020 3:56:33 GMT
Hi, here on the forum guys advised a cool Dating site, be sure to register - you will not REGRET it <a href=https://bit.ly/3kZUqMg>https://bit.ly/3kZUqMg</a>
|
|
