♥ Pahveilua

Mulla oli ennen ollut omia hevosia, vuokrahevosia ja hoitohevosia, mutta ei vielä kertaakaan ylläpitohevosta. Nyt se asia luultavasti tulisi muuttumaan, sillä olin matkalla katsomaan melko uudelle ja hienolle pikkutallille tilastohevostammaa. Minua jännitti ihan tajuttomasti, eniten uusien ihmisten tapaaminen. Entuudestaan tiesin että tämän Kasas tallin omisti äiti ja tytär, tallilla on vielä toistaiseksi vain suuri ja hyväpohjainen kenttä, mutta huhtikuussa valmistuisi maneesikin huonojen kelien varalle. Puitteissa ei siis todellakaan ole valittamista! Mahdollisesti tulevasta ylläpitohevosestani tiedän vain sen, että se on 168cm korkea tilastotamma, joka ei ole mikään maailman osaavin, mutta tammassa voisi olla kapasiteettia kouluratsastuksen puolella. Muut ylläpitohevosehdokkaat joihin olin käynyt tutustumassa, olivat kaikki olleet pettymyksiä ja suoraan sanottuna olin alkanut jo menettämään toivoani sopivan hevosen löytymisen suhteen. 

Vihdoin käänsin autoni Kasasin pihaan ja sammutin auton. Katselin uteliaasti ympärilleni ja silmiini osui siisti tallirakennus, hurmaava keltainen omakotitalo ja hevosia tarhoissa. Nousin autosta, nappasin takapenkiltä ratsastusvarusteeni ja lähdin talliin. Tallissa minua vastassa olikin tallin virallisten omistajien tytär, joka katseli minua hetken hieman arvioiden, mutta nopeasti tämän ilme kirkastui ja nainen esitteli itsensä Sandra Mäkeläksi. 
"Miia Kivelä, tulin tosiaan sitä tilastotammaa katsomaan, jos vaikka ylläpitäjäksi sopisin", esittäydyin asiallisesti. 
"Juu, Pahvi odotteleekin vielä tuolla tarhassa, äitini lupasi tulla esittelemään sitä tarkemmin, mutta jos ensin esittelisin sulle tallia ja kertoisin vähän käytännön asioista?" Sandra ehdotti ja nyökkäsin. 
"Sopii! Onks ok, jos jätän mun tavarat tähän?" kysyin ja näytin karsinanedustaa, karsinan ovessa olevassa nimikyltissä luki "Pahvi". Sandra nyökkäsi nopeasti ja suuntasi sitten ilmeisesti varustehuoneeseen, josta aloittaisimme tallikierroksen. 

Palasimme talliin, josta löysimmekin oletettavasti Sandran äidin. 
"Ritva Mäkilä, hauska tutustua! Olet ilmeisesti Miia, se Pahvin ylläpitäjäehdokas", hieman vanhemmanpuoleinen nainen esittäytyi ystävällisesti ja kätteli minua asiallisesti. 
"Jep, juuri se henkilö. Todella kiva että tää koeratsastus järjestyi näin helposti", naurahdin ja aloin jo innoissani odottaa Pahviksi kutsutun tamman tapaamista. Hieman mietitytti mistä tamma on mahtanut kyseisen lempinimen saada. 

Hetken jutustelun jälkeen Sandra joutui lähtemään hoitamaan jotain tallin asioita, joten jäimme kahden Ritvan kanssa. Lähdimme yhdessä hakemaan Pahvia tarhasta ja siellä minua odottelikin alahuuli lerpattaen tummanruunikko tilastotamma, joka katseli meitä lempeästi. Hain tamman tarhasta ja se lähti melko kankeasti seuraamaan minua tarhan portille. Suuntasimme kulkumme sitten talliin, jossa päästin tamman vapaaksi karsinaan. Ritva näytti minulle tamman varusteiden sijainnin, josta nappaan alustavasti mukaani vain harjapakin. Karsinassa harjailen Pahvia samalla kun Ritva selostaa minulle tammasta kaikkea mitä tietää. Hevonen ei hänelläkään vielä kovinkaan kauaan ole ollut, mutta Pahvi on paljastunut todella kiltiksi ja lempeäksi, vaikkakin melko kömpelöksi ja hitaaksi. 

Varustin tamman, jonka jälkeen vedin jalkaani ratsastussaappaani, jonka jälkeen kietaisin laineilevat vaaleat hiukseni ponihännälle ja laitoin kypärän päähäni. Nappasin vielä mukaani raipan ja lähdimme kävelemään kentälle, jossa alkukäynnit taluttelinkin maasta käsin. Pahvi lyllersi perässäni jalat naksahdellen, mutta vähitellen kunnon alkukäyntien jälkeen tamma tuntui alkavan jo hieman vertyä, eikä kävely ollut enään yhtään niin vaivanloista. Nousin ratsaille ja pidensin hieman jalustinhihnojani, jonka jälkeen puristin pohkeeni tamman kylkiin. Pahvi melkein singahti käyntiin huomattavasti herkemmin mitä olin odottanut ja samalla Ritva huikkasikin minulle, että tamma on todella herkkä istunnalle ja pohkeille. Hymyilin itseksen ja lähdin kokoamaan ohjia, jolloin huomasin että tamma todellakin painaa reippaasti kädelle. Niimpä aloin tekemään ahkerasti pysähdyksiä ja temponvaihteluita käynnissä, joilla sain hieman herkistettyä Pahvin suuta ja tamman etuosa alkoi hieman keventyä. 

Ravissa testailin Pahvilla lähinnä hieman väistöjä ja ympyröitä, joilla todellakin huomasi kuinka kankea tamma on. Vertymisen jälkeen siitä kuitenkin huomasi potenttiaalin ja todella miellyttävältä Pahvi tuntui, eikä siinä vaikuttanut olevan mitään tammamaista kiukuttelua. Muutamien käynti-ravi siirtymisten jälkeen tamma alkoi yllättävänkin hyvin keventymään etuosansa kanssa, vaikka vielä keveyteen olisikin todella pitkä matka. Laukassa tamma reagoi istuntaan kaikkein herkiten ja muutaman kerran ihan suorallakin se suoritti itsenäisiä vaihtoja. Laukka Pahvilla oli paljon laadukkaampi mitä olin odottanutkaan ja tammalle voisikin olla helppoa joskus tulevaisuudessa opettaa useampiakin laukanvaihtoja peräkkäin. 

Lopettelin vihdoin ratsastuksen ja olin yhtä hymyä. Ritvakin katsoi meitä ihan tyytyväisen näköisenä ja Sandrakin oli ilmestynyt kentän laidalle. 
"Aika kivalta teidän meno näytti. Kyllä siitä potenttiaalia löytyy, vaikka se on ollut aika kevyellä käytöllä, eikä sitä oo kovin pitkälle koulutettu", Ritva tokaisi. 
"Mitä sä tykkäsit?" Sandra kysyi sitten minulta. Pysäytin Pahvin hymyillen aidan vierelle ja taputin sen kaulaa. 
"Tykkäsin oikeen paljon. Ei todellakaan helppo saada kulkemaan, mutta siinä on paljon potenttiaalia. Tosi hurmaava hevonen!" naurahdin ja laskeuduin alas ratsailta. Löysäsin Pahvin satulavyötä ja nostin jalustimet ylös, jonka jälkeen katsahdin Ritvaan ja Sandraan. 
"Mielelläni ottaisin Pahvin ylläpitoon, mikäli vaan kelpaan teille", sanoin hymyillen ja Ritva nyökytteli innoissaan. Sandrakin hymyili pienesti ja nyökkäsi, vaikka hän edelleen katseli minua hieman arvioivasti. Se varmaan kuului vain naisen luonteeseen. 

Kaikki oli sujunut paremmin kuin hyvin! Olin löytänyt itselleni täydellisen ylläpitohevosen, omistajat ovat mukavia ja puitteet loistavat. Saisin pitää hevosta kuin omanani ja luultavasti suunnitelmissa olisikin viedä Pahvia koulupuolella eteenpäin ja tähdätä ainakin pieniin kilpailuihinkin. Odotan tulevaisuuttani Pahvin kanssa innolla! 

Ilma oli aivan upea, vaikka hieman tuulikin. Aurinko paistoi ja jouduin avaamaan takkini vetoketjuakin, kun meinasi tulla liian kuuma. Pahvi käveli keinahtelevasti allani pitkin Kasasin läheistä hiekkatietä. Olin viikonloppuna käynyt maastoilemassa Sandran kanssa ja olin saanut melko hyvän käsityksen tallin läheisyydestä löytyvistä maastolenkeistä. Hiekkatien pohja oli aurinkoisissa kohdissa jo oikein kivassa kunnossa, vaikka varjoisemmilta alueilta löytyikin vielä hieman jäisiä kohtia. 

Käännyimme pitkälle hiekkatiesuoralle, jossa hieman kokosin ohjia käsiini ja kehotin Pahvin raviin. Tamma lähti reippaasti hölkkäilemään tietä eteenpäin ja itse keventelin selässä rauhallisesti. Pöpeliköstä lehahti lentoon pari lintua, joita Pahvi hieman säpsähti, muttei keksinyt mitään sen kummempaa. Hölkkäsimme melko pitkän matkaa ja siirryimme vasta hieman jyrkemmässä alamäessä takaisin käyntiin. Pahvi alkoi nyt jo hikoamaan, mutta eipä se ihme ollut, kun yhdistetään tamman paksu talvikarva ja aurinkoinen kevätsää. 

Laukkaa otimme vain yhden suoran hyvällä pohjalla ja Pahvi jopa tuntui hieman kuumuvan. Maastossa Pahvin kanssa ehdotonta plussaa oli se, että rennosti hölkötellessä tamma ei keksi alkaa painaa kädelle, vaan se keskittyy katselemaan maisemia. Laukan jälkeen ravailimme vielä hieman, jonka jälkeen siirryin käyntiin ja kävelimme koko loppumatkan tallille. 

"Oliko kiva lenkki?" kuulin Ritvan äänen, joka käveli talonsa suunnalta kohti tallia. 
"Joo, meillä meni oikein kivasti. Pahvi on hyvä maastoiluheppa!" naurahdin ja laskeuduin ratsailta taputtaen sitten tamman hikistä kaulaa. 
"Niin se kyllä on. Ihanaa että teillä on lähtenyt yhteistyö sujumaan noin hyvin", nainen totesi hymyillen. 

Karsinassa nappasin Pahvilta varusteet pois ja tamma meni piehtaroimaan karsinaan heti kun olin itse ehtinyt alta pois. Kunnon turvekuorrutus kasaantui Pahvin hikiseen karvaan. Huokaisin syvään silmiäni pyöritellen ja kävin viemässä varusteet paikoilleen. Pahvin harjasin nopeasti läpi pölyharjalla ja tuntui että tukehdun turpeeseen. Kun tamma taas alkoi näyttää hieman asiallisemmalle, heitin sille sadeloimen päälle, jotta lämpimät lihakset eivät menisi jumiin pienessä tuulessa, kun tamma hikosi ratsastaessa niin paljon. 

Päästin Pahvin kavereidensa seuraksi tarhaan ja kävin itse vaihtamassa jalkaani kumisaappaat, jonka jälkeen palasin tarhaalle kottikärryjen ja talikon kanssa. Hetken hätisteltyäni innokkaita hevosia pois luotani, sain siivottua Pahvin ja sen kavereiden tarhaa rauhassa. Tarhasta todellakin irtosi lantaa ja pian kottikärryt olivatkin jo täynnä. Päätin jättää tällä kertaa siivoamisen tähän yhteen satsiin ja kävin tyhjentämässä kottikärryt lantalalle. Nappasin tallista vielä tavarani mukaan, jonka jälkeen lähdin suuntaamaan kohti kotia.