Irina
New Member
Posts: 7
|
Post by Irina on Mar 6, 2017 15:55:12 GMT
♦ holsteininhevostamma Donna ♦omistajana Irina Rantanen kuva © Tiia Tahvanainen
|
|
Irina
New Member
Posts: 7
|
Post by Irina on Mar 8, 2017 19:19:17 GMT
08.03.2017 - Haaveissani kuljen..
Läksyjä, kokeita ja viimeistelemätön essee. Minulla ei todellakaan ole ylimääräistä vapaa-aikaa, sillä vähäisinkin ylimääräinen aika hupenee jo pikkulapsesta asti säilyneeseen harrastukseen, johon kiinnostus ei yksinkertaisesti voi lopahtaa. Olen harrastanut ratsastusta ja pitänyt itseäni hevostyttönä kahdeksanvuotiaasta saakka, jolloin kävin keikkumassa ponin selässä kaikissa mahdollisissa tapahtumissa ja melko pian vaadinkin päästä ensimmäiselle ratsastustunnille. Kirjava, laiskanpulskea ja hyvin syönyt Teppo-shettis tutustutti pikku-Irinan ratsastuksen jaloon maailmaan, jonka jälkeen suloiset ponit olivat vieneet sydämeni täysin mukanaan. Hymyilin ajatellessani tuota karvaista ponia, joka vielä elää porskuttaa parikymppisenä pappana, kyyditen ja houkutellen muita pieniä lapsia ratsastuksen saloihin.
Pengoin sekaista ja sotkuista tallivaatekaappiani, josta olisi kohta mahdoton löytää mitään ellen sitä pian siivoaisi. "Ootko nähnyt mun vihreevalkosia ratsastussukkia?" huikkasin äidille, joka veti parhaillaan tummia tallihousuja jalkaansa. "Ai ne vaaleammat? Näyttivät viimeksi olevan huoneesi lattialla" se vastasi tietäväinen hymy kasvoillaan. Aina äiti tiesi omien vaatteideni sijainnin paremmin, kuin minä itse. Kiipesin yläkertaan noutamaan sukkiani ja palattuani alakertaan sujautin tummanruskeat kutrini ponnarille. Pääsimme lähtemään tallille neljän maissa, jolloin lumipyry piiskasi punaisen auton ikkunanlasia. Lunta oli pyryttänyt koko yön, joten olin herännyt aamulla tiedostaen sen faktan, että talvi oli tullut takaisin. Jippii. En kaivannut enää kylmyyttä, jäätä tai lunta, vaan halusin jo kurkottaa kevään lämpimään auringonpaisteeseen ja toivon mukaan kuiviin keleihin.
Tallilla astuin varovasti ulos autosta, sillä minua oli aikaisemmin tänään varoitettu liukkaasta pihamaasta. Onneksi hiekkaa oli heitelty ainakin jonkin verran niihin paikkoihin, joissa mahdollisesti olisi päästävä kulkemaan, etten ihan heti kuitenkaan heittänyt kuperkeikkaa. Äiti käänsi punaisen audin ympäri ja jätti minut seisomaan tallipihalle. Sillä oli muuta menoa tänään, mistä en ollut lainkaan harmissani. Sainpahan hetken touhuta yksinäni ilman kuittailuja siitä, kuinka huonosti harjasin hevoseni tai miten huolimattomasti pesin kuolaimet. Huoh, äidit.
Donna odotti minua puolinukuksissa tummansininen loimi päällään tarhassa, joka oli aidattu valkoisin lankkuaidoin. En voinut edelleenkään olla hymyilemättä sille ajatukselle, että olen hevosenomistaja, tai ainakin voin sanoa minulla olevan oma hevonen. Se tuntui niin kaukaiselta haaveelta vielä muutama vuosi sitten, kun kävin aktiivisesti kolme kertaa viikossa ratsastustunneilla. Donna on hyvä opetusmestari minulle, sillä se on kiltti ja tasainen luonteeltaan, mutta kuitenkin osaa kaikenlaista ja kokeneemman ratsastajan alla varmasti pääsisi paljon eteenpäinkin. Muutama päivä sitten Sandra kyseli minulta vähän siihen suuntaan vihjaten, että hän mielellään tammalla tarvittaessa ratsastaisi, joten annoin lupaukseni pyytää häntä joku kaunis päivä tamma ratsastamaan. Tiesin Sandran olevan kokenut ratsastaja, joten sijaa epäröinnille ei ollut. Nainen oli samaisena muuttopäivänä ollut ystävällinen ja kohtelias, vaikka häntä näyttikin hieman merkitön piponi ja takkini häiritsevän. Hänellä itsellään kun Kingslandin logo vilahteli vaatteissa harvinaisen usein.
Tallissa harjasin Donnan huolellisesti kauttaaltaan, puhdistin kaviot ja selvitin jouhet kovemmalla harjalla. Läsipäinen tamma hamusi taskujani makupalojen toivossa, mutta valitettavasti niitä minulla ei ollut tarjota. Silittelin sen ruskeaa karvaa, joka oli parissa kuukaudessa kasvanut sen verran mukavasti, ettei jatkuvasti tarvinnut pelätä hevosensa palelevan. Donnaa ostettaessa se oli klipattu, eikä kevättä kohden mentäessä ole enää järkeä klippauttaa uudestaan. Se kun ei ole kovalla käytöllä. Painoin poskeni hevosen kaulaa vasten ja kuiskasin sille "Olet rakas". Minulla on paha tapa jäädä seisoskelemaan ja silittelemään hevostani turhan pitkäksi aikaa, joten tälläkin kertaa huomasin ajan kuluvan sen verran verkkaisaa tahtia, että keretäkseni minun pitäisi kiirehtiä. Haaveilija mikä haaveilija. Hain tamman varusteet puhtaasta ja uudentuntuisesta varustehuoneesta (no sehän on uusi) ja varustin Donnan yksinkertaisella tummanruskealla yleissatulalla, ruskeanahkaisilla suitsilla ja ylisöpöllä violetilla satulahuovalla. Itsellänikin oli päällä violettia, nimittäin tummanpurppurat ratsastushanskat. Vähän normaalia lämpimämmät, mutta ei niilläkään pakkasilla sormet pärjäisi palelematta. Onneksi maneesin arvioidaan valmistuvan huhtikuussa, niin pääsee ratsastamaan vähän ihmisystävällisempiin oloihin!
Ratsastin Donnalla vajaan tunnin verran, jonka aikana tein paljon voltteja, siirtymisiä ja pysähdyksiä. Tamma oli hieman hidas pohkeelle, joten sain alusta alkaen ratsastaa sitä kunnolla eteen. Pikku hiljaa Donna alkoi myös hyväksyä kuolaintuntuman ja laski päätään alemmas. Olin kovin tyytyväinen sen liikkumiseen ja sainkin lopetella ratsastuksen hyvään fiilikseen. Lumisade tai viiltävä tuulikaan ei haitannut punaposkista tyttöä hevosensa selässä, kunhan vain sai ratsastaa.
|
|
Irina
New Member
Posts: 7
|
Post by Irina on Apr 30, 2017 12:23:09 GMT
kuva © Irina30.4.2017 Donna tarhailemassa estetreenin jälkeen vappuaaton aamuna.
Kavaletteja ja ristikoita oli tällä kertaa ohjelmassa, eikä inhottava räntäsade päässyt mahtavaan maneesiin <3
|
|