Aura Ramstedt
New Member
Tartsanin ja Auran suhde kriisissä.
Posts: 14
|
Post by Aura Ramstedt on Mar 10, 2017 18:38:15 GMT
SÓLMYRKVA AKA LÄSKITARTSAN
|
|
Aura Ramstedt
New Member
Tartsanin ja Auran suhde kriisissä.
Posts: 14
|
Post by Aura Ramstedt on Mar 11, 2017 11:58:22 GMT
LÄSKITARTSAN & AURA RAMSTEDT #1 ISLANNINHEVONEN ON SOSIAALINEN ELÄIN 11032017 Myrtsi oli viimein paljasjalkainen stadilainen – okei, paljasjalkainen pääkaupunkiseutulainen, kun se oli muuttanut maanantaina Vihdin viidakon pihattokommuunista ihan omaan yksiöön. Mä olin leimannut heti lounaan jälkeen 'työasia ulos', päivystyspuhelin peesissä ja kassi täynnä asiakaspapereita ja hypännyt idän metroon. Stadin itäiset piirit on aika kurjia, mutta ainakin meillä oli metro. Laskin, että mä olin rikkonut ainakin kahta pykälää ja useaa kaupungin linjausta. Myrtsin ja mun välit olivat olleet etäiset sen ajan kun se oli mammalomaillut Vihdissä, se oli tehnyt ihan nätin tammavarsan ja elänyt pellossa nyt varsan vieroitukseen asti.
Myrtsi oli tarhassa kavereineen. Se oli jengin pienin, ihan koko Kasasin akselilla, mutta vanhin. Mä olin markkinoinut Myrtsiä tallipaikkahakemuksessa sellaisena, että se pysyy langoissa ja voi tarhata porukassa. Lukihan rotujärjestönkin sivuilla, että islanninhevonen on sosiaalinen eläin. Faktaahan se oli, mutta Myrtsi oli aika käärmes jos tarhakaveri kyseenalaisti sen ponikokoista auktoriteettia. Myrtsin kanssa tarhaavat donnat olivat aika skidejä vielä. Tuskin ne olisivat aina flaidaamassa. Tapitin Myrtsiä portilta, ei se kamalan nätti ollut. Tamma oli syntynyt juuri silloin, kun askellajiratsun moderni malli oli rantautunut tänne Pohjolaan. Myrtsi oli juuri siltä väliltä, uuden ja vanhan – liian modernia oria oli käytetty vanhantyyppiselle tammalle. Kyllä te tiedätte, sellaisille joita käytetään maastomopoina jossain skutsissa. Myrtsi oli esitetty vuotiaana Ypäjällä rotunäyttelyissä, enkä mä sitä sen jälkeen enää kehdannut viedä.
" Oi läskitartsan " huusin portilta, ja Myrsin bläsi kääntyi oitis. Sillä oli tyypillinen oma, rakastava ilmeensä. Haistapaskamähänentulesisälle. Mutta kyllä se tuli. Mäkelän omistama Pahvi tuli moikkaamaan portille, sympaattinen eläin. Vaikka Myrtsi ei ollut oppinut vielä pitämään musta näiden yhdentoista vuoden aikana, oli se tavattoman svarttis. Ja ahne kuin sika. Hiirakko säntäsi portille jossain epämääräisessä askellajissa korvat vähän luimussa. ” Sori Pahvi ” mutisin kun se väisti kengättä lipsuvaa käärmestä. Pujotin Myrtsille sen riimun päähän, ja funasin, kuinka kornin näköinen se oli. Okei, oli sillä talvikarvaakin. Ja monta kymmentä mammakiloa. Mä olin ostanut Myrtsille sellaisen valesatulan, Wintecin, siihen asti kunnes se taas mahtuisi vanhaan nahkasatulaansa. Oikeasti olin vähän tykästynyt valesatulaan, se oli aika mukava ja kevyt.
Vaikka Myrtsin ja mun välinen kiintymyssuhde on aina ollut vähän kyseenalainen, työskennellään me hyvin yhteen. Ennen kuin Myrtsistä tuli yksinhuoltajaäiti, oltiin me kilpailtu vähän baanoilla. Ja ihan oikeasti menestyen. Eihän piirit olleet kamalan suuret näillä kulmilla, mutta kuitenkin. Myrtsillä on hyvät askellajipisteet, se osaa väistää ja hypätäkin jotain säälittäviä ristikoita. Tamma oli goisannut omissa kusissaan edellisen yön, ja sen valkoinen vartaloraita oli vähän kellertävä vasemmalta. Älkää ikinä ostako kirjavaa, nämä vatsanseudun valkoiset kuvioinnit eivät hoikenna. Skutsiin me oltaisiin menossa, ei siellä moinen haitannut. Joo, yksin maastoon uudessa ympäristössä. Oh mother, tell your children not to do what I have done ~. Kasasin satulahuoneessa oli vielä hieman kaaos muuton jäljiltä, ratsuhevosilla näytti olevan ihan kamalasti tavaraa. Myrtsillä oli kahdet suitset, muutamia eri kuolaimia ja satula. Sillä oli jopa yksi ulkoloimi kaatosateille ja rännälle. Muuten Myrtsi oli ihan nudisti.
Myrtsille mahtui sen vanha satulavyö. Paska, oliko tää aina ollut tällainen läski? Vähän hävetti, jos se oli käynyt baanalla tän näköisenä. Pujotin pontsolle suitset päähän ja kävin kirjaamassa pienen post-it lapun taukohuoneen, että me ollaan hei maastossa. Chill, rotuyhdistyksen sivuilla luvattiin myös, että nää on ihan turvallisia – jopa Myrtsi. Myrtsin mielestä oli ihan hurjan hauskaa ja jätte bra ja jätte kul kun me lähdettiin tallista pihalle. En mä ollut muistanut, että mun ponini oli näin naurettavan pieni. Ja selkäänkin pääsi ihan helposti. Ja niin me lähdetiin sinne skutsiin etsimään 250 metristä suoraa jossa voisi treenata kesän speedpasseja. Ja tultiin me ihan ehjänä takaisinkin.
|
|
Aura Ramstedt
New Member
Tartsanin ja Auran suhde kriisissä.
Posts: 14
|
Post by Aura Ramstedt on Mar 25, 2017 14:14:33 GMT
LÄSKITARTSAN & AURA RAMSTEDT #2 MISSÄ MULLA JA LÄSKITARTSANILLA ON MELKEIN KIVAA 25042017
Sossuilla on oma leimansa. Minne ikinä menikään, oli aina sossu. Mä olin käynyt pitkän keskustelun aikaisemmin yhden maneesirakentajan kanssa siitä, että oliko sillä oikea tavata pentuaan vai ei. Mä soitan sille lehmälle, mä olin luvannut raksaäijälle samalla kun seurasin Läskitartsanin ja Pahvin bondailua. Pahvi rapsutteli valkoraidallisen säkää, ja Läskitartsan pinnisteli lyhyine jalkoineen. Raksaäijä taputti mua olalle vähän kömpelösti, mua oikeasti otti vähän tunteisiin, kun pelleiltiin skidin oikeuksilla. Läskitartsan oli hoksannut mut, tsiigaili vähän ja ehkä tiesi, että tänään olisi treenipäivä. Varmasti tiesi, koska her highness viitsi ilmaantua portille asti. Ääriherttainen Pahvi tuli valkoraidallisen vanavedessä. Mikset sä voi olla yhtä herttainen, mutisin samalla kun mun tallikenkään vuosi ikävästi paskavettä. Mä olin varma, että Myrtsi oli vahingoniloisen näköinen. Ja Pahvi taas ikionnelliselta, alahuuli vähän roikkuen, vaikkei se ehkä aivan tajunnut mitä oli meneillään. Tänään mä olin Läskitartsanin mielestä hyvä tyyppi, sillä ei ollut edes molemmat korvat luimussa. Vaan toinen, jolla se kuunteli joko maneesissa puuhastelevia miehiä tai Nallea, joka oli löytänyt vielä viimeisen heinänkorren. Läskitartsan tiesi jo meidän ruutiinit. Ulos tarhasta, steppaa ja vinkaise jos yksikin melkein ori, eli Kasasin mittapuulla ruuna, edes vilkaisee. Pöllösteppaa muutama kierros omistajan ympäri, ihan vaan siksi, että sen turhautunut ilme on niin pirun hauska. Tallikäytävällä ei sitten ollutkaan enää kivaa. Kyllä Myrtsi tiesi mikä siellä odotti. Sen dieettisafkan mukana oli saanut sellaisen mittanauhan, jonka tulokset olivat vähän väärät, mutta läskinauhalla pidin vähän kirjaa siitä, että turposiko mun ponini – sori, ponikokoinen kylmäverihevoseni – vai eikö. Mitan mukaan Läskitartsanilta olisi mennyt muutama sentti. Mä vaan kelasin, että miksi mä sitten sanon sitä, kun se ei ole enää läski. Rapsutin sen säkää, joka oli muuten ihan Kahvipahvin kuolassa, ja Myrtsi näytti hetken siltä, että meillä oli kahdestaan ihan kivaa. Mä en tiedä kumpi meistä hoksasi ensin, ettei tällaiset hetket olleet ihan okei meidän puhtaan platonisessa ja aivan ammatillisessa suhteessa. Tartsanin bläsi palasi standardi-ilmeelleen aika eksaktisti samaan aikaan kun lopetin sen rapsutuksen. Se ei vaan ollut okei. Mä onnistuin aina valitsemaan sellaiset ajat, että olin yksin tallissa. Ei se oikeastaan edes haitannut mua, eipähän tarvinnut käydä niitä ikäviä keskusteluja koskien kaikkea sitä pahaa mitä Läskitartsan teki kun en ollut näkemässä. Sun hevosella on kohta nivelvamma kun se potkii seinä. Sun hevonen näyttää usein masentuneelta. Onko sulla ja Myrtsillä hyvä suhde? Ootko kokeillut bachinfuckingwhatever kukkauutetta? Ootko sä varmasti teettänyt analyysin tosta sen ravinnosta? Myrtsin mielestä mun pohdinnat edellisistä tallipaikoista kävi liian syvällisiksi ja se kuopaisi oikein hitaasti tallikäytävän pintaa. Vähän kuin kynnet liitutaululla. Heristin sormea Myrtsille muka toruvasti, yllättäen sitä ei kiinnostanut mun olematon auktoriteettini yhtään. Myrtsin harjaämpärissä oli ehkä neljä harjaa ja kaviokoukku, samasta mestasta tarttui meidän valesatula ja suitsetkin. Tamman ilme kirkastui taas kun hoksasi, että nythän oli treenipäivä. Ritva ilmestyi talliin ja puhui jostain kadonneesta satulahuovasta. Ritva oli sellainen herttainen hösöttäjä, vähän kuin toimiston vanhemmat tädit. Hyväntahtoinen ja kiltti. Ne menivät varmaan hyvin Pahvin kanssa yhteen. Vähän kuin mä ja Myrtsi, me oltiin samanlaisia vatipäitä. Temperamenttia ja huonoja päiviä. Myrtsin vatsakarvat jäi kiinni satulavyönsoljen väliin. ” Mä klippaan sut vielä, poni ” murisin kun Ritva pyyhälsi ohitse satulahuopa nätisti taiteltuna sylissään. Se pysähtyi hetkeksi, ja oli kai sanomassa jotakin, mutta hymyili sen sijaan leveästi. Se oli varmaan kommentoimassa, että eihän alkuperäisrotuista pidä klipata. Tai ehkä se olisi lainannut klipperiä. Pyörittelin mielessäni kuinka kamalan nätti Myrtsi olisi jossain ratsumallissa. Jollain islanninhevosilla, siis sellaisilla joilla kilpailtiin ja valmentauduttiin aktiivisesti, oli vauhtiraidat. Mutta mikään sellainen ei ollut aivan ajankohtaista meille. Myrtsillä oli karmea kiire tallipihasta ja viipotti jo menemään, kun pääsin selkään. Menkööt, huonot tavat ei mua näin pienellä hevosella haitannee. Jälleen, älkää tehkö mitä mä teen lapsukaiset. Jos mä olen tyhmä ja välinpitämätön, se ei tarkoita, että teidänkin tarvitsisi olla. Mä en ollut käynyt kentällä kertaakaan, Myrtsi kävi teholenkeillä skutsissa. Me oltiin löydetty vähän vahingossa hyvä ja loiva ylämäki, johon oli hyvä viipottaa menemään vähän reippaammin. En mä tiennyt olisiko meistä speedpassi voittajiksi vielä tänä kesänä, mutta ehkä ensi vuonna!
|
|
Aura Ramstedt
New Member
Tartsanin ja Auran suhde kriisissä.
Posts: 14
|
Post by Aura Ramstedt on Mar 26, 2017 9:56:41 GMT
LÄSKITARTSAN & AURA RAMSTEDT 3# MISSÄ MÄ JA MYRTSI MELKEIN RIKOTAAN LAKIA 26042017
Missä hiton skutsissa me oltiin? Ei kaukana, mutta jossain, ihan oikeasti, skutsissa. Me oltiin Läskitartsanin kanssa lähdetty heti aamusta etsimään kevättä, taivas oli ihan harmaa ja idästä kävi viima. Ei tää ollut ensimmäinen kerta kun me oltiin tamman kanssa lähdetty vähän off course. Sillä aikaa kun mä olin funtsinut, että mitä Läskitartsanin ruokavaliolle tehtäisiin, oli kanttura valinnut poiketa jollekin kinttupolulle ylämäkeen. Muutama kivenlohkare ja mänty, mä olin oikeasti luullut, että oon ihan on top of this. Edessä häämötti siisti hiekkatie ja sininen kylttirivistö. Mehän oltiin vaellettu Läskitartsanin kanssa kaupunkialueelle. Fuuuuck. Ei muuten oltu, me oltiin Espoon keskuspuistossa. Siis melkein Granissa. Ja mitä puistoalueet olivat täynnä, no, vihaisia hiihtäjiä talvella. Nyt lumet oli jo sulaneet, ja se tarkoitti vain yhtä asiaa, eli vihaisia koiranulkoiluttajia. Ja irtokoiria. Mä olin juuri puhelimesta Google Mapsia, sillä ei Myrtsiin ollut luottamista, kun me nähtiin se. Se jokin, jota me ei voitu Läskitartsanin kanssa vastustaa. Holy Grail. Nimittäin pitkä, hyväpohjainen suora. Ja se oli ihan sula, koska kaupunki oli tehnyt sellaisen järkevän logistisen valinnan, ja vetäneet sen suoraviivaisesti jonkun lämpöputken viereen. Kyllä Läskitartsan tiesi, että nyt mentiin. Tai se tiesi pikemminkin, etten mä sitä kieltäisi. Läskitartsan otti nämä asiat oikeasti aika vakavasti. Sitä ei haitannut tuulipuvussa tsiigaava mummeli, jonka pikkukoira oli kuristaa itsensä pantaansa. Hymyilin kohteliaasti, ja kerroin, että jalkautuva maastososiaalityö on uusi reformi tässä SOTE-uudistuksessa. Kun Läskitartsan oli ollut vielä nuori, ihan pieni kilpahevosen alku, meitä oltiin ohjeistettu ottamaan passi paikassa, jossa hevonen haukeutuu suoraan eteenpäin. Eli kotiin. Läskitartsanissa oli niin paljon tulta ja tappuraa, että se oli se ja sama jos mentiin kotiin vai kodista pois. Tartsan hakeutui aina suoraan eteenpäin. Läskitartsanilla oli nyt niin jännää, että se oli se ja sama mistä me siirryttäisiin. Töltistä vai huonosta laukasta. Myrtsi tiesi tasan mitä me tehtiin. Se lähti niin kamalan hätäisesti laukalle, että me jätettiin kamalat kuopat tiehen. Se oli melkeinpä passilla ennen mua, ja korvat niin tiukan keskittyneesti luimussa, että mua alkoi naurattaa. Tätä tää oli, Myrtsiä parhaimmillaan. Mun valkoraidallinen kameli satasella kaupungin keskuspuistossa. Tämä satasen passi oli ehkä parasta koko keväänä, me ohitettiin muutama muu hevosetta urheileva. Ja ei hevosia-kyltti. Töltin kautta käyntiin ja seuraavalle kinttupolulle espoolaisten katseilta piiloon. Läskitartsanilla oli hauskaa, sillä oli korvat tötteröllä ja se pärisi kuin diesel. Mä kaivoin viimein sen Google Mapsin ja etsin meille lyhyimmän reitin. Oltiin me aika kriminaaleja, suunnittelin, että me voitaisiin treenata täälä joko aamuyöstä tai yöllä näin kesäaikaan. ” In 50 meters turn left ”
|
|
Aura Ramstedt
New Member
Tartsanin ja Auran suhde kriisissä.
Posts: 14
|
Post by Aura Ramstedt on Apr 27, 2017 17:45:26 GMT
LÄSKITARTSAN & AURA RAMSTEDT4# KUN ME MELKEIN BONDAILLAAN 27042017 Jos hevosenpito Espoossa kielletään. It’s all on us. Mä ja Myrtsi ollaan tämän kaiken pahan alku ja juuri. Root of all evil. Seikkaillaanko me edelleen Keskuspuistossa? Ehdottomasti, ei täällä ole yhtä hyvää suoraa koko kirotussa skutsissa. Paitsi Keskuspuistossa. Me oltiin Myrtsin kanssa saavutettu se, josta kaikki nuoret kriminaalit unelmoivat. Joku hermostunut koiranulkoiluttaja oli tekstannut Metrolehteen. Me oltiin Läskitartsanin kanssa feimei, niin feimei, että oli pakko lay low for a moment. Myrtsi näytti oikeasti jo aika hyvältä, se safkasi jo lisänä proteiinia ja jotain muuta sosiaalisille muinaisjäänteille suunniteltua rehua. Mä olin juuri tehnyt iltatallin. Kello oli vähän yli kahdeksan. Tällä viikolla meidän olisi pitänyt käydä testikäyttämässä maneesi, siksi, että mun ja Läskitartsanin mediajulkisuus oli heränneet Espoon aktiivit vartioimaan Keskuspuistoon. Siellä oli uusittu kieltomerkkejä. Voisin aina vedota siihen, että ne oli puoliverikorkeudella. Ei Myrtsi sellaisia nähnyt. Mulla oli ihan järjetön to do-lista kantturan kanssa. Ja duunissa. Ja kaikkialla. Olisi ehkä saikun paikka. Mua vaivasi se Vuokin roihu. Mä tunsin niistä taloista ainakin kymmenen ihmistä. Koposen, josta oli juuri tullut faija. Jaanan, jolla oli aina vuokraa pystyssä kaupungille. Tanjan, joka oli viimein pätevä lääkäri myös Suomessa. Mä istuin Myrtsin karsinassa ämpärin päällä, ja hautasin naamani käsiini. Tänään ei ollut hyvä päivä. Ei yhtään. Mä tunsin Läskitartsanin lämpimän hengityksen mun niskassa. Mä luulin, että meillä oli sellainen hetki, josta kirjoitetaan Hevoshullussa ja Merja Jalon tuotannossa. Bondailtiinko me nyt Läskitartsanin kanssa? Ei bondailtu. Se kuolasi mun niskaan rehupuuroaan ja mä muistin, ettei meidän laihdutussatula enää käynyt. Hoikistartsan tarvitsisi ihan oikean satulan. Siis nahkaisen.
|
|
Aura Ramstedt
New Member
Tartsanin ja Auran suhde kriisissä.
Posts: 14
|
Post by Aura Ramstedt on May 21, 2017 11:07:44 GMT
LÄSKITARTSAN & AURA RAMSTEDT #5 GUILT TRIPPIN' 21052017 Myrtsi tiesi. Se tiesi, että mä olin tehnyt syntiä. Käynyt vieraissa hevosissa. Enkä mä itselleni enää voinut mitään. Sika mikä sika. Myrtsi ei edes kääntynyt tervehtimään, yleensä se sentään mulkaisi. ” Tartsan hei, ehkä jos sä et olisi tuollainen, mun ei tarvitsisi katsoa toisia hevosia ” mä jupisin Tartsanille. I ain’t no liar. Myrtsin pihattokommuunia ylläpitävän ituhipin, eli islanninhevoskasvattaja, kansainvälinen kilparatsastaja ja tunnettu valmentaja, tamma oli ottanut ja lähtenyt. Ja ituhippi oli tehnyt an offer you cannot refuse. Se halusi Myrtsin muutamaksi kaudeksi vielä baanalle ja siitä siitostammaksi. Jos en olisi läpimätä paska, niin olisin kelannut Läskitartsanin parasta, ajatella, Myrtsi saisi rypeä paskassa vuorokauden, viikon ja vuoden ympäri omassa laumassaan, koska hei, islanninhevonen on sosiaalinen eläin. Älkää nyt vaan kelatko, että hei, onpa toi Aura hyvä tyyppi. Kelaa poninsa parasta. Ehei, kun ituhipiltä lipsahti, että siltä saisi hevoskokoisen kantturan vaihdossa ja vielä välirahan kera, eikä mun ja Myrtsin kolmetoista vuotta kestänyt suhde painanut enää paljoa. Ja samana päivänä mä olin lähtenyt tsiigaamaan sitä eläintä sinne Vihdin viidakkoon. Ja okei, mä ymmärrän miksi Anne eli ituhippi tarjosi mulle vielä välirahaa diiliin. Se hevonen oli viisivuotias ruuna jolla ei oltu tehty melkein mitään. Tai siis, oli se ratsutettu niin pitkälle, että sen selässä oli käyty ja ratsastettu askellajit läpi. Oliko voimaa? Ei. Entä balanssia? Ei todellakaan. Paljon töitä? Ihan helvetisti. Mä en ollut saanut sitä punaista sukkajalkaa mun mielestä sen jälkeen, en edes nyt, kun yritin guilt trippaa itseäni Myrtsin seurassa.
|
|
|
Post by eposiziw on Apr 25, 2019 19:04:27 GMT
|
|
|
Post by iyifuwopewef on May 8, 2019 21:46:02 GMT
|
|
|
Post by unuwuzokecoz on May 8, 2019 23:15:48 GMT
|
|
|
Post by affetowm on May 26, 2019 4:40:27 GMT
|
|
|
Post by ebifyah on May 26, 2019 6:41:06 GMT
|
|
|
Post by ahaaroeiuxase on Jun 1, 2019 20:46:44 GMT
|
|
|
Post by obabasez on Jun 1, 2019 22:45:01 GMT
|
|
|
Post by efedupiq on Jun 11, 2019 9:39:06 GMT
|
|
|
Post by ifixuro on Jun 11, 2019 11:36:46 GMT
|
|